TREKKING IN POSTCARD Day 5 - Ghandruk - Pokhara

Viimeinen päivä! Meillä oli herätyskellot soimassa aikaisin aamulla jotta näkisimme auringonnousun ja  ne maisemat jotka edellisenä iltana olivat pilvien ja sumun taakse verhoutuneet. Sumu kuitenkin oli edelleen  sakea joten jatkoimme uniamme. Kun viimein nousimme, paistoikin aurinko jo melkein pilvettömältä taivaalta. Annapurna South ja Fishtail-vuori olivat suoraan edessämme, niin lähellä, mutta samalla hyvin kaukana. Mihinkään ei ollut kiire ja kahvi maistui niissä maisemissa taivaalliselta.

Aloimme olemaan kaikki vähemmän tai enemmän väsyneitä vaelluksesta, joten päätimme kävellä läheisimpään kylään mistä pääsisimme autolla takaisin Pokharaan. Kun lähdimme majapaikasta kävelemään, oli ilma muuttunut jo sumuiseksi. Kävelimme Ghandrukin kylän halki ja poikkesimme myös paikallisessa pienessä museossa/myymälässä, jossa osa porukasta teki jotain ostoksia. Tunnelma kylällä oli seesteinen ja hiljainen.

Muutaman tunnin kävelyn jälkeen pääsimme kylään josta autoja sekä linja-autoja lähti Pokharaan.  Koska linja-autot lähtivät liikkeelle vasta kun se oli täynnä matkustajia, kävimme tiedustelemassa autojen hintoja. Miettiessämme bussin ja auton välillä, käyttivät autokuskit tilannetta hyväksi ja käskivät linja-auton lähteä ennen aikojaan jotta he saisivat auton vuokrasta enemmän rahaa. Hieman siinä sitten väsyneenä vihastutti ja harmitti kuskien bisnestoimet. Lähdimmekin päättäväisinä jatkamaan matkaamme jalan, sillä ajatuksella että kuskit tulisivat perään ja saisimme auton alkuperäisellä hinnalla. Eipä tulleet perään. Ei onneksi tarvinnut kauaa kävellä kun näimme tiellä Jeepin ajamassa. Porukkamme nokkela jalkaisin juoksi auton kiinni ja loppujen lopuksi pääsimme alkuperäisellä hinnalla Pokharaan. Oli muuten kiva kokemus tuo Jeep kyyti! Vähän oli matkapahoinvointia havaittavissa mutta kunnialla selvisin loppuun asti ;)

Meidän vaellus oli kaikin puolin upea ja ainutlaatuinen kokemus. Paljon tapahtui, maisemat vaihtuivat ja nähtävää oli vaikka kuinka. Ilma muuttui sekunneissa aurinkoisesta sumuiseen ja sumuisesta taas aurinkoiseen. Sateilta ei säästytty, oli kyseessä sitten vettä tai räntää. Tavattiin ihania ihmisiä ja nämä pienet kylät matkamme varrella olivat jotain aivan spesiaalia. En ikinä tule unohtamaan tätä mieletöntä kokemusta. Nyt jo haluaisin takaisin noihin maisemiin meidän mahtavalla porukalla!

-Saara 

TURKIN HEITTOA JA PIHAPELEJÄ

Vietettiin viime viikonloppu Lopilla suvun ja perheen kanssa mökkeillessä. Meillä on jo jonkun aikaa ollut tapana vuokrata mökki kerran kaksi vuodessa ja aina on ollut yhtä mukavaa. Tällä kertaa kokoonnuttiin juhlistamaan rakasta mummoa joka täytti tammikuussa upeat 85-vuotta. Viikonloppu sisälsi pesäpalloa, saunomista, herkuttelua sekä perinteikkäät naiset vastaan miehet Trivial Pursuit kamppailut. Ja kävinpä muuten heittämässä myös talviturkin. Järvessä… ja saunasta… eli ei ihan vielä ole kunnolla turkki lähtenyt, mutta melkein kuitenkin. Näin Kotkalaisen mielestä talviturkki on heitetty vasta sitten kun käyt meressä uimassa ;)

Viikonlopun kuvista vastasi iPhone, kameraa en kaivanut laukusta koko viikonlopun aikana. Oli kiva viettää laatuaikaa rakkaiden kanssa ja unohtaa hetkeksi kamerakikkailut. Näitä viikonloppuja lisää kiitos!

Tällaiset viikonloput ovat parhaita. Heinäkuussa taas kokonnutaan samalla porukalla mökille höperöitymään, eipä siihenkään enää kauaa ole :)

-Saara

TREKKING IN POSTCARD Day 4 - Banthanti to Ghandruk

Korkeuteen 1939 m.

Viiminen kokonainen vaelluspäivämme. Kun lähdimme aamulla matkaan, näimme ympärillä upeat maisemat jotka edellisen päivän sateilta jäi ihailematta. Mökki tosiaan sijaitsi ihanalla paikalla vuorien välissä. Takana kohoavat kukkulat olivat lumen peitossa samaa aikaa kun vieressämme kukkivat Rodo puut. Ilma oli vielä hieman sateinen ja sumea, mutta pirtein ja iloisin mielin lähdimme jatkamaan trekkaustamme. Reittimme kulki upeiden maisemien saattelemana, jälleen kerran. Rodo puita oli melkein kokoajan näkökentässämme ja Himalajan huiput vilahtelivat välillä kukkuloiden välistä. Vaikka ilma olikin suurimmaksi osaksi kostea, kyllä se aurinkokin välillä meitä tuli tervehtimään. En ole aiemmin kokenut noin nopeita ja selviä ilmaston muutoksia kuin tuona päivänä. Ensin paistaa aurinko ja yhtäkkiä sumu onkin niin sankkaa ettei meinaa eteensä nähdä.

Meillä oli tapana jokaisen kulkea vähän omaa vauhtiamme, välillä jalat kulki vähän nopeammin ja välillä tuntui ettei jaksaisi askeltakaan ottaa. Välillä piti ollaa vähän kiriä ja hetken päästä saatettiin hetki odotella muita perässä kulkevia. Tällä kertaa oppaamme neuvoi meitä kuitenkin kulkemaan koko ajan lähekkäin, sillä reitillä on nähty tiikereitä. Hui. Vaikka vitsillä sanoinkin että niitä olisi kiva nähdä, olin erittäin onnellinen ettei niitä tullut meitä vastaan.

Noin puolessa välissä matkaa pilvet väistyivät, juuri ajallaan, sillä pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan pienelle aukiolle josta näkyi upeasti Annapurna South sekä sen vieressä oleva Fishtail vuori. Siinä istuimme jokainen omalla pienellä kivellä ja ihailimme vuoria.

Saavuimme Ghandrukiin, jossa oli aavemainen tunnelma, sumua oli niin sankassa ettei nähnyt paria metriä eteenpäin. Hevosten kaulassa olevien kellojen kilinää lukuun ottamatta kylä oli muuten hiljainen. Kun kuljimme eteenpäin, kaukaa kantautui rumpujen ääniä ja musiikkia, kylässä juhlittiin häitä. 

Viimeinen majapaikkamme oli upealla paikalla ja todella siisti. Vähän luksusta viimeiseen yöhön. Piha oli kuin parveke, josta oli mielettömät maisemat suoraa Himalajan huipuille. Niitä emme saavuttuamme kunnolla nähneet, mutta aamulla tilanne oli toinen…

Edellisen yön mökki vuorien välissä.

Rodo puut kukkivat todella kauniisti.

Aina niin tyylikkäänä, mukavuus ennen muotia :D

Sisko ja välietapin maisemat.

Ruokaa odotellessa ehti kuvailemaan.

Kaminen lämmössä ruokailua ja lepäilyä.

Jokaiselle oli oma kivi minkä päällä sai hetken istahtaa :D

Pikaiset kuvaukset ennen kun pilvet ehtivät eteen. Annapurna South ja Fishtail vuori.

Silta matkallamme, hmm.

Usvainen Ghandruk.

Khukuri rommia päivän päätteeksi, kyllä lämmitti.

Nepalissa on taas toissapäivänä järissyt, eikä mikään pieni jälkijäristys, vaan kunnon 7,3 magnitudin suuruinen maanjäristys. Jo muutaman viikon takainen järistys esimerkiksi tuhosi monia pienempiä kyliä vuorilla ja tämä eilinen järistys on luultavasti saanut lisää tuhoa aikaan. Ihmisillä vuorilla on erittäin huono tilanne sillä teitä sinne on sortunut, tai kunnollisia teitä ei ole koskaan ollutkaan, joten ruuan hankkiminen on erittäin vaikeaa. Elintärkeitä eläimiä kuten esimerkiksi puhveleita on menetetty ja talot ovat sortuneet. Pian alkava sadekausi pahentaa tilannetta entisestään. Muodostuvat joet estävät liikkumisen kauppapaikoille, josta riisiä ja muita tärkeitä ruoka-aineksia saisi ostettua. Teltat ja vedenpuhditustabletit (ruuan lisäksi tietenkin) olisivat nyt ehdottoman tärkeitä, jotta ihmiset pääsisivät sateelta suojaa ja saisivat puhdasta vettä juodakseen. 

Mietin että mitenköhän kaikki nuo paikat, missä vaelluksemme aikana kävimme, ovat selvinneet? Mitä niille ihmisille kuuluu? Onko siellä enää majapaikkoja seuraaville trekkaajille? Toivon että mahdollisimman moni laittaisi kortensa kekoon jotta Nepali pääsisi pian jaloilleen ja takaisin suht normaaliin arkeen. Jos ei muuta, niin ihmiset alkavat olemaan mentaalisesti aivan rikki tästä tilanteesta, sekasortoa ja jatkuvaa pelkoa, ei se ole elämää jota kukaan ansaitsee. 

-Saara