MEIDÄT ON TAAS YLLÄTETTY

Miten se onkaan niin, että joka vuosi ensilumi yllättää meidät Suomalaiset? Ihan kun sitä ei enää osaisi odottaa nyt kun luminen kausi on lyhyempi kuin aikaisemmin. Eikö sen pitäisi olla normi, Suomen talvi  on yhtä kuin luminen talvi? Minä ainakin haluaisin ajatella näin, ja uskon valtaosan suomalaisista olevan kanssani samaa mieltä. Mielummin lunta, kuin pimeää vesikeliä, right?

Tuottaahan se työtä, auraamista, kolaamista, auton etsimistä lumikinoksesta sekä renkaiden vaihtoa, puhumattakaan joukkoliikenteen viivästelyistä. Mutta eikö näin ole aina ollut, miksi se siis aina niin yllättää meidät?

Silloin kun olin pieni, lunta oli joka vuosi paljon ja pitkään. Ja se oli parasta!  Lumilinnoja, pulkkamäkiä ja lumisotaa. En muista että meillä perheessä tai suvun kesken lumi olisi koskaan ollut negatiivinen asia, lapset ja aikuiset peuhasi yhdessä lumessa ja siitä nautittiin. Me sopeuduttiin ilmastoon, muuta ei voinut tehdä, eikä jatkossakaan voi. Turhaan valitetaan säästä (yksi paheistani josta haluan eroon), sillä se on yksi asia mihin kukaan ei voi vaikuttaa.

Pahoittelen kuvien, ei niin hyvää, laatua. En ehtinyt napsia parempia kuvia nyt ennen töihin lähtöä. Voiko siis sanoa, että minutkin on yllätetty?

-Saara