Holi, Hindulaisuuden jokavuotinen värien juhla, jolloin juhlitaan kevään alkua. Juhla on kaksipäiväinen, ja sen ajankohta määrittyy kuun kierron mukaan. Näinä päivinä on lupa hullutella ja olla lapsenmielinen! Luulin Holin olevan paljon "hullumpi" ja odotinkin ihmisten heittelevän jauheita kauduilla kaikkien päälle hieman ilkikurisestikin, mutta yllättäen suurin osa juhlijoista olikin erittäin ystävällisiä eivätkä heittäneet väreillä jos kielto kävi. Ventovieraat vastaantulijat tulivat ystävällisesti kädet ojossa vastaan ja pyyhkäisivät väriä varsinkin kasvoille. Mielestäni aivan mahtavaa! Pääjuhla vietettiin Basantapurissa, joka on yksi Unescon maailman perintökohteista ja jonne maanjäristys aiheutti erittäin pahaa tuhoa.
Meidän aamumme alkoi rauhallisissa tunnelmissa. Lähdettiin "nuorison" kesken aamupäiväkahville Kathmandun sykkeessä sijaitsevaan puutarhaan, jonka muurien sisään kaupungin äänet eivät kantaneet. Täydellinen paikka jos haluaa vähän rauhoittua autojen tööttäilyiltä ja ihmisvilskeestä. Ja olihan nuo herkutkin käymisen arvoisia, namsk.
Kun lähdimme puistosta takaisin Pilgrim guest houselle, saimme jo vastaamme värikkäitä tyyppejä ja eipä me itsekään väreiltä vältytty, ei sillä että olisin halunnutkaan. Ihmiset olivat hilpeällä tuulella ja se tarttui. Vajaan kilometrin kävelymatkalla ehti hyvin jo saamaan väriä naamaa. Lapset heittelivät parvekkeilta vesi-ilmapalloja ja vesipyssyhyökkäyksiltäkään ei säästytty. Olimmekin saaneet kauniit juhlavärit yllemme kun lähdimme lounastamaan lankoni perheen luokse Pepsicolaan. Saatiin me vähän huvittuneita nauruja aikaan kun saavuttiin sinne.
Istuskeltiin kattoterassilla nauttien auringosta ja herkullisesta aidosta Nepalilaisesta ruuasta. Meitä huvitti hirveästi kun lankoni siskon parivuotias poika kuvasi kännykällä meitä, lattiaa, taivasta… mitä nyt eteen sattuikaan. Ja asento oli aina yhtä söpö takakeno :D heh. Hurmaava pikkumies. Muutaman tunnin nautiskelun jälkeen palasimme takaisin Kathmanduun. Hetken levähdettiin guest housen pihalla ennen kuin lähdimme kohti Basantapuria. Ihmisiä toinen toistaan värikkäämpinä tuli vastaan kaduilla. Pääjuhla oli jo ohi, mutta kyllä siellä vielä vilskettä sekä juhlijoita oli. Durbar aukiolla oli ollut joku esiintyjäkin, mutta se oli ehtinyt jo lopettaa kun pääsimme perille. Voin kuvitella kuinka hullu meno siellä on ollut ja kuinka värijauhetta on lentänyt ilmassa. Haluaisin ehdottomasti joskus kokea Holi juhlan uudestaan! Maa oli verhoutunut niin värijauheista kuin tavaroistakin. Oli parittomia kenkiä, silmälasinpokia, värijauhepusseja… vaikka mitä.
 |
| Holi cow. |
 |
| Tällä tyypillä oli meno päällä :D |
 |
| Täysikuu. |
Menimme käymään Basantapurissa yhdellä kattoterasilla istuskelemassa ja juomassa yhdet virvokkeet ennen kun lähdimme illalliselle koko meidän porukan kesken, viettämään "viimeistä" iltaamme. Osalla meistä tämän piti olla viimeinen ilta Kathmandussa, mutta kiitos lentoturman saimmekin vielä yhden lisäviikon ;) Tämähän ei kyllä ollut positiivinen yllätys tuolloin, sillä samalla kun saimme jatkaa lomiamme, menetimme työtunteja, jouduimme uusimaan viisumimme sekä selvittelemään uusia lentoja, jotka tietenkin aiheuttivat stressiä ja pahaa mieltä. Parin päivän sulattelun jälkeen ja nyt jälkikäteen ajatellen se loman pitkittyminen olikin erittäinkin positiivinen asia. Koska meillä oli alunperin todella tarkkaan aikataulutettu kaksiviikkoinen, tuo extra viikko oli hyvä loma lomalla. Ensimmäiset päivämme meni kyllä lentojen uudelleen buukkaamiseen ja viisumia uusiessa, mutta kun lennot oli saatu keskityimme taas lomailuun. Kävimme yhden yön reissulla Kathmandun ulkopuolella ihanassa pienessä kylässä, yhden yön vietin lankoni perheen luona ja tutustuimme tarkemmin vielä Kathmanduun. Jälkikäteen olisi harmittanut hirveästi jos en olisi päässyt kokemaan kaikkea tuota! Viimeisen illan kruunasi koko meidän porukan ja lankoni perheen yhteinen illallinen. Kyyneleethän siinä nousi silmiin kun oli hyvästien aika. Tahtoisin jo niin paljon matkustaa takaisin Nepaliin!
-Saara
