 |
| Toisen päivän reitti, Ulleri - Ghorepani, korkeuteen 2876m. |
Toisena päivänämme heräsimme jo hyvissä ajoin levänneenä. Nukuin kuin vauva vaikka käytävillä kaikuikin naapurihuoneesta kantautuva kuorsaus. Kahvit nautimme ihaillen upeita maisemia ja pian lähdimmekin jatkamaan matkaamme. Mieli oli pirteä ja tämän päivän vaellus ei olisi yhtä rankka kun edellisen päivän.
Melko pian lähtömme jälkeen pysähdyimme jo tankkaamaan Dal Bhat:ia, joka on Nepalilaista perinneruokaa. Pääraaka-aineet ovat riisi (Bhat), kasvikset/liha ja linssikastike (Dal). Usein sivussa on myös herkullinen pinaattipaistos sekä jonkinlainen pikkelssi. Tätä herkullista ruokaa syödään Nepalissa niin aamulla kuin illallakin ja sitä tarjotaan aina lisää, joten ei jää nälkä tuon jälkeen ;) Dal Bhat power, oli reissumme motto! Hyvä tässä ruuassa on se että se on joka paikassa aina vähän erilainen, joten siihen ei pääse helposti kyllästymään vaikka sitä usein syötiinkin. Nepalilaiset syövät yleensä ruokansa käsin, mutta turisteille on kyllä aterimet tarjolla (usein lusikka).
Tämän päivän reitti kulki suurimmaksi osin metsän halki, ilma oli kosteampi ja kasvillisuutta oli enemmän. Ilma ei myöskään ollut yhtä lämmin kun edellisenä päivänä. Tämän päivän kävely ei tosiaan ollut yhtä rankka, vaikka nousua olikin melkein kilometri. Meillä oli hyvä porukka matkassa ja matkojen rankkuus unohtui helposti kun oli hyvää seuraa :)
Määränpäämme toisena päivänä oli siis Ghorepani, joka on pieni kylä melkein kolmen kilometrin korkeudessa. Ghorepanilta pääsee kiipeämään Poonhillille, josta maisemat Annapurnalle ovat upeat! Sinne kävi matkamme aikaisin aamulla…
Melko pian lähtömme jälkeen pysähdyimme jo tankkaamaan Dal Bhat:ia, joka on Nepalilaista perinneruokaa. Pääraaka-aineet ovat riisi (Bhat), kasvikset/liha ja linssikastike (Dal). Usein sivussa on myös herkullinen pinaattipaistos sekä jonkinlainen pikkelssi. Tätä herkullista ruokaa syödään Nepalissa niin aamulla kuin illallakin ja sitä tarjotaan aina lisää, joten ei jää nälkä tuon jälkeen ;) Dal Bhat power, oli reissumme motto! Hyvä tässä ruuassa on se että se on joka paikassa aina vähän erilainen, joten siihen ei pääse helposti kyllästymään vaikka sitä usein syötiinkin. Nepalilaiset syövät yleensä ruokansa käsin, mutta turisteille on kyllä aterimet tarjolla (usein lusikka).
Tämän päivän reitti kulki suurimmaksi osin metsän halki, ilma oli kosteampi ja kasvillisuutta oli enemmän. Ilma ei myöskään ollut yhtä lämmin kun edellisenä päivänä. Tämän päivän kävely ei tosiaan ollut yhtä rankka, vaikka nousua olikin melkein kilometri. Meillä oli hyvä porukka matkassa ja matkojen rankkuus unohtui helposti kun oli hyvää seuraa :)
Määränpäämme toisena päivänä oli siis Ghorepani, joka on pieni kylä melkein kolmen kilometrin korkeudessa. Ghorepanilta pääsee kiipeämään Poonhillille, josta maisemat Annapurnalle ovat upeat! Sinne kävi matkamme aikaisin aamulla…
 |
| Tällänen söpöliini tuli meitä moikkaamaa. |
 |
| Dal Bhat power! |
-Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti