TREKKING IN POSTCARD Day 3 - Ghorepani to Banthanti

Ghorepani - Banthanti, korkeuteen 2520 m.

Kolmas päivä alkoi Poonhillin valloituksella, josta kerroin täällä. Kun pääsimme Poonhilliltä takaisin majapaikkaamme söimme herkulliset perunamunakkaat ja Tiibetiläiset leivät, joka maistui aivan sokerittomalta munkilta, nam! Ja tietenkin hetken lämmittelimme kaminan luona. Aamupalan jälkeen oli pakko mennä hetkeksi vielä lepäämään. Vaikka herätyskello olikin soimassa 20 minuutin päähän nukuimme serkkuni kanssa noin tunnin, hups. 

Kun lähdimme kävelemään Ghorepanista, ei mennyt kauaakaan kun alkoi satamaan lunta. Maa oli mutainen ja piti olla varovainen joka askelmalla. Maa oli paitsi mutainen, myös täynnä puiden juuria jotka tietenkin olivat todella liukkaita. Heti alkuun tuli melkoinen nousu, mutta tiesimme tämän ylämäen olevan viimeinen isompi nousu, joten se meni melko vaivattomasto askel kerrallaan.

Pysähdyimme kukkulan huipulla pienelle heinähökkelille vähän juomaan vettä ja olemaan hetken suojassa sateelta. Lunta tuntui satavan alhaalta päin ja tunnelma huipulla oli jotenkin epätodellinen siellä sumun keskellä. Saimme seuraksemme suuren turistijoukon, joten lähdimme pikkuhiljaa tallustamaan kohti päämääräämme. Maisemat olivat unenomaiset, sumua, lunta ja kaunista metsää. Metsä koostui melkein kokonaan Rhododendron puista, eli alppiruusuista, mutta kooltaan ne olivat jotain aivan muuta kun mitä Suomessa voit puutarhoissa nähdä. Alppiruusu on Nepalin kansalliskukka ja niitä olikin melkein koko vaelluksen ajan näkökentässämme, kaunista!

Kiinalaisilla trekkaajilla oli hienot viritelmät jätesäkeistä, ihan toimivat. Ihmettelivät että kuljetaanko me suomalaiset tälläisellä ilmalla ulkona normaalistikin! :D

Lumisade muuttui vedeksi ja alkoi siinä huumori loppumaan, olo oli kostea vaikka sadevaatteet olikin päällä. Pysähdyimme välillä syömään ja lämmittelemään. Onneksi kaminan lämmössä vaatteetkin vähän kuivahti. Meillä oli mukanamme aivan mahtava opas joka otti aina jossain vaiheessa etumatkaa meistä ja varasi meille majapaikan. Meitä oli yhteensä kolmetoista joten näin majapaikan saaminen hoitui helpommin. Opas tuli meitä sitten vastaan kun oli löytänyt meille yöpaikan. Olimmekin erittäin iloisia kun näimme oppaamme tulevan meitä vastaan! Meidän oli tarkoitus tuona päivänä vaeltaa pidempään Tadapanille, mutta olosuhteiden takia jäimme jo aikaisemmin kuivattelemaan ja lämmittelemään. Majapaikka oli pieni ja erittäin sympaattinen, se sijaitsi vuorien välissä puron varrella. Aivan ihana paikka ja nappi löytö. Myös henkilökunta oli todella mukavaa. Saimme illan aikana kaikki vaatteemme kuivaksi ja vatsan täyteen, taas kerran, herkullista ruokaa. 

Vinkki! Kannattaa ottaa mukaan teräksinen juomapullo, johon illalla voi ottaa kuuma vettä. Tämän kuuman pullon laitat sitten peittosi alle, lämmittää ihanasti. Noissa majapaikoissa ei ole lämmitystä!

Trekkaukselle kannattaa aina varata joku pitkähihainen ja esimerkiksi trikoot, jotka pidät varalta repun pohjalla kuivina, jotta tälläisinä päivinä sinulla on kuivaa vaihtovaatetta. Ja kannattaakin aina säilyttää vaatteet repun sisällä vesitiiviissä pussissa. En suosittelisi sellaisia repunsuojuspusseja, ne ei kuitenkaan suojaa selkäosaa ja niitä joutuu kokoajan korjailemaan.

-Saara

HOPE FOR NEPAL

Olette varmaan jo lukenut uutisista mitä Nepalissa on tapahtunut. Tarkoitukseni oli pitää pieni tauko näistä mun Nepali päivityksestä kun tästähän on muodotumassa matkailublogi, mutta nyt on vain pakko pysyä tässä aiheessa. Eilen aamupäivällä Nepalia järisytti 7,9 magnitudin maanjäristys ja tänään seurasi taas uusi 6,7 magnitudin jälkijäristys. Monia monia ihmisiä kodittomiksi jättänyt ja useita uhreja vaatinut järistys on voimakkain järistys sitten vuoden 1934 jolloin Nepalissa oli 8,2 magnitudin järistys. Eilinen maanjäristys sai esimerkiksi monia historiallisia maailmanperintökohteita sortumaan. Nämä kohteet selvisivät vuoden -34 järistyksen mutta nyt niitä valitettavasti sortui. Hassua ajatella että ei ole kauaakaan kun istuskelimme eilen sortuneen temppelin portailla ja naureskelimme paikallisille pikkupojille, kun he keksivät meidän nimistämme (nim. Sahara) laulun värssyjä tanssien samaa tahtia.

On kamalaa kuvitella mitä kaikkea siellä on jouduttu kokemaan.  Onneksi lankoni perhe voi hyvin ja heillä on kotitalo kasassa. Tuonne heidän asuttamalle alueelle maanjäristys ei niin kovaa iskenyt vaikka heilläkin oli vaikeuksia päästä talosta ulos turvaan kun järistys iski. Nyt he ovat muiden kylän asukkaiden tavoin viettäneet aikaa tenniskentillä sekä muilla avarilla alueilla turvassa siltä varalta jos uusi jälkijäristys iskee ja taloja sortuu. Vaikka heillä on perhe kasassa ja talo ehjänä on tämä silti aivan kamala järkytys, eikä ihmekään.

Maanjäristys iski pahiten Kathmandun ja Pokharan välillä, mutta järistys on vaatinut ihmishenkiä myös Intiassa asti. Mount everestillä ihmisiä on loukussa ja lumivyöryt ovat myös vaatineet osansa ihmishengistä. Maanjäristys on aiheuttanut maanvyörymiä ja monia teitä on poikki, joka automaattisesti vaikeuttaa avun saamista varsinkin maaseuduille, joiden tuohoista ei ole vielä varmaa kuvaa. Onneksi lentokenttä on nyt auki ja apua pääsee Nepaliin muistakin maista. Suomesta avustusjoukkoja lähtee todennäkösesti huomenna.

Säästelin tätä tekstiä vähän myöhempään mutta taitaa tässä kohtaa olla kohdallaan. Minulla oli hyvin erilainen kuva Nepalista ennen kuin itse menin sinne. Tiesin sen olevan kehitysmaa ja se sanana herättää erilaisia mielikuvia. En ollut aiemmin ollut kehitysmaassa. Kuinka väärän kuvan siitä mieleeni sainkaan. Nepali on ehkä köyhä maana ja vaikka sen asukkailla ei ole yhtä pulleaa lompakkoa kun suomalaisella perus jannulla, ovat he silti paljon rikkaampia. Tätini oli jutellut erään nepalilaisen naisen kanssa jonka lapset olivat muuttaneet kaikki ulkomaille. Kun tätini häneltä kysyi voisiko nainen kuvitella muuttavansa myös ulkomaille lähemmäs lapsiaan, oli vastaus ehdoton ei! "Nepalilaisilla ovet ovat aina auki mutta ulkomailla ne ovat tiukasti kiinni". Tämä kertoo mielestäni hyvin nepalilaisten vieraanvaraisuudesta verrattuna noh, esimerkiksi Suomen. En ole koskaan tuntenut oloani niin tervetulleeksi ja kotoisaksi astuessani jonkun luokse ensimmäistä kertaa, kun nyt Pepsicolassa tunsin kun astuin lankoni perheen kotiin. Vaikka lankoni tuntien, tiesin hänen perheensä olevan myös aivan ihana! :) Ihmiset Nepalissa ovat ystävällisiä ja aurinkoisia, eikä asioista valiteta turhaan. Tässä mielestäni on oppimista suomalaisilla, jotka valittavat milloin mistäkin turhista asioista, ja kyllä, sorrun myös itse tuohon ärsyttävään tapaan. Haluan myös itse oppia tuohon huolittomanpaan elämäntapaan ja haluan oppia nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kun se on. Turhaan havittelee kokoajan jotain, miksei vain voisi olla tyytyväinen siihen mitä nyt on?

Toivon todella että Nepali saa kaiken mahdollisen avun, as soon as possible. Nepali tarvitsee nyt toivoa ja apua selvitäkseen tästä katastrofista. <3

Kuvat ovat Kathmandusta Basantapurista, joka nyt maanjäristyksessä koki kovia tuhoja. Esimerkiksi nuo temppelit jonka edessä poika poseeraa ovat nyt tuhoutuneet. Basantapur on suosittu paikka järjestää juhlia ja siellä vietettiin tänä vuonna esimerkiksi Holin pääjuhla. Tuolla asuu myös Kumari,  maanpäällinen jumala, joka on ottanut tytön ulkomuodon. Hänet on valittu vauvana, ja kun hän on muutaman vuoden ikäinen hän muuttaa pois kotoaan tuohon temppeliin palvelusväen kanssa. Kun tytöllä alkaa kuukautiset tai tulee muita aikuistumisen merkkejä, hän palaa takaisin perheensä luo jolloin valitaan uusi vauva ottamaan vastaan Kumarin "henki". Meillä kävi tuuri kun näimme Kumarin tervehtimässä ikkunasta, joka tapahtuu kerran päivässä muutaman minuutin ajan. Kamerat piti sulkea ja meidän tuli näyttää kunnioitusta ja tervehtiä Kumaria kumartumalla. 

Toivotaan Nepalille parempia tulevia aikoja!

-Saara

MORNING IN POONHILL

Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin, lähdimme aikaisin aamulla kipuamaan kohti Poonhilliä, 3210 metrin korkeuteen. Kello viisi herätyskello soi ja me hieman vastahakoisesti nousimme sängyn lämmöstä pukemaan yllemme kaikki matkassamme olevat vaatteet, ja kokoonnuimme majatalon pihalle. Silmät vielä ristissä sytytimme otsalamppumme valot ja lähdimme kohti pimeyttä. Matka oli rankka, aamupalaa ei oltu syöty ja ohut ilma oli vaikea hengittää heti näin aamusta. Aika moni oli kuitenkin aamusta liikkeellä ja menimmekin jonossa rappuja ylös. Oli kyllä rankin aamulenkki minkä olen ikinä tehnyt, tai minkä mahdollisesti tulen ikinä tekemäänkään. 

Matka ylös kesti noin tunnin ja kun saavuimme Poonhillille oli vielä pimeää. Onneksi huipulla odotti pieni kioski mistä sai ostettua aamukahvit/-teet, ihanasti lämmitti, nimittäin huipulla tuuli, niinkuin sanonta kuuluu :D Onneksi oli puketun kaikki repussa olleet vaatteet päälle.

Poonhilliltä on tunnetusti upeat maisemat Annapurnalle ja auringonnousun ihastelu siellä oli suunnitelmamme. Valitettavasti ilma oli todella pilvinen, joten se jäi tällä kertaa näkemättä. Maisemat olivat silti hienot vaikkei Annapurnaa ja auringonnousua kunnolla nähtykään. Mutta tulipa tuo Poonhill valloitettua :)

-Saara

TREKKING IN POSTCARD Day 2 - Ulleri to Ghorepani

Toisen päivän reitti, Ulleri - Ghorepani, korkeuteen 2876m.

Toisena päivänämme heräsimme jo hyvissä ajoin levänneenä. Nukuin kuin vauva vaikka käytävillä kaikuikin naapurihuoneesta kantautuva kuorsaus. Kahvit nautimme ihaillen upeita maisemia ja pian lähdimmekin jatkamaan matkaamme. Mieli oli pirteä ja tämän päivän vaellus ei olisi yhtä rankka kun edellisen päivän.

Melko pian lähtömme jälkeen pysähdyimme jo tankkaamaan Dal Bhat:ia, joka on Nepalilaista perinneruokaa. Pääraaka-aineet ovat riisi (Bhat), kasvikset/liha ja linssikastike (Dal). Usein sivussa on myös herkullinen pinaattipaistos sekä jonkinlainen pikkelssi. Tätä herkullista ruokaa syödään Nepalissa niin aamulla kuin illallakin ja sitä tarjotaan aina lisää, joten ei jää nälkä tuon jälkeen ;) Dal Bhat power, oli reissumme motto! Hyvä tässä ruuassa on se että se on joka paikassa aina vähän erilainen, joten siihen ei pääse helposti kyllästymään vaikka sitä usein syötiinkin. Nepalilaiset syövät yleensä ruokansa käsin, mutta turisteille on kyllä aterimet tarjolla (usein lusikka).

Tämän päivän reitti kulki suurimmaksi osin metsän halki, ilma oli kosteampi ja kasvillisuutta oli enemmän. Ilma ei myöskään ollut yhtä lämmin kun edellisenä päivänä. Tämän päivän kävely ei tosiaan ollut yhtä rankka, vaikka nousua olikin melkein kilometri. Meillä oli hyvä porukka matkassa ja matkojen rankkuus unohtui helposti kun oli hyvää seuraa :)

Määränpäämme toisena päivänä oli siis Ghorepani, joka on pieni kylä melkein kolmen kilometrin korkeudessa. Ghorepanilta pääsee kiipeämään Poonhillille, josta maisemat Annapurnalle ovat upeat! Sinne kävi matkamme aikaisin aamulla…

Tällänen söpöliini tuli meitä moikkaamaa.

Dal Bhat power!

-Saara