Olette varmaan jo lukenut uutisista mitä Nepalissa on tapahtunut. Tarkoitukseni oli pitää pieni tauko näistä mun Nepali päivityksestä kun tästähän on muodotumassa matkailublogi, mutta nyt on vain pakko pysyä tässä aiheessa. Eilen aamupäivällä Nepalia järisytti 7,9 magnitudin maanjäristys ja tänään seurasi taas uusi 6,7 magnitudin jälkijäristys. Monia monia ihmisiä kodittomiksi jättänyt ja useita uhreja vaatinut järistys on voimakkain järistys sitten vuoden 1934 jolloin Nepalissa oli 8,2 magnitudin järistys. Eilinen maanjäristys sai esimerkiksi monia historiallisia maailmanperintökohteita sortumaan. Nämä kohteet selvisivät vuoden -34 järistyksen mutta nyt niitä valitettavasti sortui. Hassua ajatella että ei ole kauaakaan kun istuskelimme eilen sortuneen temppelin portailla ja naureskelimme paikallisille pikkupojille, kun he keksivät meidän nimistämme (nim. Sahara) laulun värssyjä tanssien samaa tahtia.
On kamalaa kuvitella mitä kaikkea siellä on jouduttu kokemaan. Onneksi lankoni perhe voi hyvin ja heillä on kotitalo kasassa. Tuonne heidän asuttamalle alueelle maanjäristys ei niin kovaa iskenyt vaikka heilläkin oli vaikeuksia päästä talosta ulos turvaan kun järistys iski. Nyt he ovat muiden kylän asukkaiden tavoin viettäneet aikaa tenniskentillä sekä muilla avarilla alueilla turvassa siltä varalta jos uusi jälkijäristys iskee ja taloja sortuu. Vaikka heillä on perhe kasassa ja talo ehjänä on tämä silti aivan kamala järkytys, eikä ihmekään.
Maanjäristys iski pahiten Kathmandun ja Pokharan välillä, mutta järistys on vaatinut ihmishenkiä myös Intiassa asti. Mount everestillä ihmisiä on loukussa ja lumivyöryt ovat myös vaatineet osansa ihmishengistä. Maanjäristys on aiheuttanut maanvyörymiä ja monia teitä on poikki, joka automaattisesti vaikeuttaa avun saamista varsinkin maaseuduille, joiden tuohoista ei ole vielä varmaa kuvaa. Onneksi lentokenttä on nyt auki ja apua pääsee Nepaliin muistakin maista. Suomesta avustusjoukkoja lähtee todennäkösesti huomenna.
Säästelin tätä tekstiä vähän myöhempään mutta taitaa tässä kohtaa olla kohdallaan. Minulla oli hyvin erilainen kuva Nepalista ennen kuin itse menin sinne. Tiesin sen olevan kehitysmaa ja se sanana herättää erilaisia mielikuvia. En ollut aiemmin ollut kehitysmaassa. Kuinka väärän kuvan siitä mieleeni sainkaan. Nepali on ehkä köyhä maana ja vaikka sen asukkailla ei ole yhtä pulleaa lompakkoa kun suomalaisella perus jannulla, ovat he silti paljon rikkaampia. Tätini oli jutellut erään nepalilaisen naisen kanssa jonka lapset olivat muuttaneet kaikki ulkomaille. Kun tätini häneltä kysyi voisiko nainen kuvitella muuttavansa myös ulkomaille lähemmäs lapsiaan, oli vastaus ehdoton ei! "Nepalilaisilla ovet ovat aina auki mutta ulkomailla ne ovat tiukasti kiinni". Tämä kertoo mielestäni hyvin nepalilaisten vieraanvaraisuudesta verrattuna noh, esimerkiksi Suomen. En ole koskaan tuntenut oloani niin tervetulleeksi ja kotoisaksi astuessani jonkun luokse ensimmäistä kertaa, kun nyt Pepsicolassa tunsin kun astuin lankoni perheen kotiin. Vaikka lankoni tuntien, tiesin hänen perheensä olevan myös aivan ihana! :) Ihmiset Nepalissa ovat ystävällisiä ja aurinkoisia, eikä asioista valiteta turhaan. Tässä mielestäni on oppimista suomalaisilla, jotka valittavat milloin mistäkin turhista asioista, ja kyllä, sorrun myös itse tuohon ärsyttävään tapaan. Haluan myös itse oppia tuohon huolittomanpaan elämäntapaan ja haluan oppia nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kun se on. Turhaan havittelee kokoajan jotain, miksei vain voisi olla tyytyväinen siihen mitä nyt on?
Toivon todella että Nepali saa kaiken mahdollisen avun, as soon as possible. Nepali tarvitsee nyt toivoa ja apua selvitäkseen tästä katastrofista. <3
Kuvat ovat Kathmandusta Basantapurista, joka nyt maanjäristyksessä koki kovia tuhoja. Esimerkiksi nuo temppelit jonka edessä poika poseeraa ovat nyt tuhoutuneet. Basantapur on suosittu paikka järjestää juhlia ja siellä vietettiin tänä vuonna esimerkiksi Holin pääjuhla. Tuolla asuu myös Kumari, maanpäällinen jumala, joka on ottanut tytön ulkomuodon. Hänet on valittu vauvana, ja kun hän on muutaman vuoden ikäinen hän muuttaa pois kotoaan tuohon temppeliin palvelusväen kanssa. Kun tytöllä alkaa kuukautiset tai tulee muita aikuistumisen merkkejä, hän palaa takaisin perheensä luo jolloin valitaan uusi vauva ottamaan vastaan Kumarin "henki". Meillä kävi tuuri kun näimme Kumarin tervehtimässä ikkunasta, joka tapahtuu kerran päivässä muutaman minuutin ajan. Kamerat piti sulkea ja meidän tuli näyttää kunnioitusta ja tervehtiä Kumaria kumartumalla.
Toivotaan Nepalille parempia tulevia aikoja!
-Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti